Olen nauttinut parin kuukauden ajan hitaista aamuista, jotka tosin pian onneksi loppuvat. Olen ollut ihan fiiliksissä erilaisista ilmoista, mutta eniten raikkaista syysaamuista, jolloin usva on vallannut maailman. Ilman kiireen tunnetta olen lähtenyt koiran kanssa lenkeille ja jälleen yksi aamu suuntasimme pellolle, jossa pakkasen jäädyttämät heinät sun muut kimmelsivät auringon tullessa esiin. Päästin koiran vapaaksi ja riemuissaan se sänteli sinnetänne. Ja ne loikat, kun haistaa jonkin päästäisen menevän, niin pusikko vaan heilahtaa. Sitä iloa ja riemua katselee niin mielellään. Katselin sitä kyllä tällä kertaa enemmän linssin läpi.
Kyllä luonto on sitten kaunis näin syysaamuna.